Psykologinen turvallisuus

Ajatuksia psykologisen turvallisuuden ympäriltä

 

Psykologinen turvallisuus on yksi tämän ajan muotikäsitteistä, siitä puhutaan ja se kiinnostaa.

Psykologista turvallisuutta voi ajatella laajasti niin työ- kuin yksityiselämänkin tulokulmista.

 

Yksityiselämässä turvaa tuovat perheen ja ihmissuhteiden luotettavuus ja pysyvyys. Tieto siitä, että kuulun johonkin ja tieto siitä mistä olen kotoisin, alkukotini; suku ja lapsuuden ympyrät. Vaikka maailma meitä kuljettaa ja joskus rumasti kohtelee, niin ei koe itseään ajopuuksi, on oma kivijalka jonka päällä pysyy.

 

Työssä psykologisen turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat ”maslovilaisesti” ajateltuna ensin työpaikan ja työnantajan pysyvyys; voin luottaa siihen, että minulla on huomennakin työ olemassa saman työnantajan palveluksessa. Työni ja työyhteisöni säilyvät, voin rakentaa omaa tulevaisuuttani luottaen tähän. Tai voin luottaa omaan osaamiseeni ja ammattitaitooni, jos vaikka nykyinen työ syystä tai toisesta päättyy, pääsen jaloilleni.

Kun peruspilarit ovat kunnossa voidaan miettiä seuraavan tason asiakokonaisuuksia, jotka tukevat psykologista turvallisuutta työssä. Toimivatko johto, esimiehet ja työkaverit luotettavasti, tasapuolisesti ja ennakoitavasti. Voinko vaikuttaa omaan työhöni? Onko minulla valtuutusta toteuttaa sisäistä yrittäjyyttä ja tuunata työtäni, kokeilla ja kehittää, ilman, että ajatukseni torpataan tai anastetaan.

 

Psykologinen turvallisuus on sitä, että voi olla ja toimia itsenään ilman pelkoa seurauksista minäkuvalle, asemalle tai uralle.” (J.Hakanen & J.Kaltiainen: Työn imu – parasta hyvinvointia työssä, Työpoliittinen aikakauskirja 2/2020)

Koronan kourissa

Koronan kourissa

 

Kulunut korona-aika on horjuttanut monen psykologista turvallisuutta eri tasoilla ketjureaktiona. Työpaikan pysyvyys katosi monella yhdessä yössä, yrittäjien tilauskirjat tyhjenivät ja melko varmat projektit hävisivät savuna ilmaan. Taloudellinen huoli sai ystäväkseen huolen omasta ja läheisten terveydestä. Keskuudessamme on tauti, jonka tarttuminen, leviäminen, ilmenemismuodot ovat edelleen osin kysymysmerkkejä. Tauti jolle emme voikkaan laittaa kampoihin heti, niin kuin olemme tottuneet lääkkeiden ja rokotusten avulla. Vaikka rokotteet ovat jo melkein olemassa, ottaa suojan saaminen oman aikansa.

 

Mahdollisuutemme olla tukena läheisillemme muuttui myös ontuvaksi. Kun oma talous horjuu ei voi kokea olevansa riittävästi tukena vaikkapa ilman työtä tai opiskelupaikkaa rämpiville lähipiirin nuorille. Vanhuksia on päässyt tapaamaan ja lohduttamaan jokseenkin etänä. Tekniikka on otettu upeasti avuksi, olemme yrittäneet olla läsnä vaikkakin vailla halauksia ja kädenpuristuksia.

 

Työyhteisön tekeminen ja kontaktit on viety verkkoon. Työt, opiskelu, kokoukset ja pikku tapaamiset on saatu hoidettua langoilla roikkuen kuka mistäkin kotinsa nurkasta käsin. Teknisesti asiat on hoidettu jopa hyvin ja varmasti etätyön edut ja mahdollisuudet on löydetty ja niitä tullaan jatkossakin vaalimaan.

Vielä joskus lähellä

 

Uskon silti edelleen tapaamisen voimaan. Henkilökohtainen kontakti livenä on edelleen vallan ihanaa. Toivottavasti saamme taas joskus nauttia työkavereiden kanssa yhdessä tekemisestä, sähläämisestäkin. Pääsemme aistimaan toisen innon, ilon, hyvän olon, väsymyksen, kyllästymisen, kaiken inhimillisen nanosekunneissa olemalla läsnä.

 

Jaksamista Sinulle, tapaamista toivoen.