Ajatuksia Kahvikiveltä

Minulla on kotipihalla kivi tai oikeammin kivimuodostelma, jonne vetäydyn kahvikuppi (ja istuinalusta) mukanani aamuaurinkoon pohtimaan. Voin kuunnella lintuja, joita en tosiaankaan tunne, naapurin tuulikelloa, lipputangon narun naputusta, moottoritien hurinaa, naapuritonteilta kuuluvia rakennustyömaan kaikuja, mehiläisen surinaa, siis kaikkia upeita ääniä. Pohtiminen saattaa olla myös aivojen ihanaa tyhjäkäyntiä, vertaan sitä onkimiseen ilman koukkua.

Kivestä, rauhoittumisesta, ajatusten järjestämisestä ja kahvikupista syntyi yritykselleni nimi.